Aamusta se alkaa ja iltaan se kestää. Huuto ja juokseminen. Toisaalta en haluaisi elämältäni juuri nyt mitään muuta. Lapset pitävät minut vauhdissa ja liikkellä. Olen kyllä useasti miettinyt työelämään paluuta mutta juuri nyt tuntuu että tämä työ on minulle tärkeintä.
Tulee vaan todella usein huomattua että miten inhottavasti sitä kohteleekaan puolisoaan kun ei vaan ole aikaa keskustella kunnolla. Ainoat kunnon keskustelut käydään silloin kun lapset on nukkumassa ja sillonkin pitää koittaa olla hiljaa. No, on kyllä pakko myöntää että meidän parisuhteelle on myös tärkeää yhteiset ajelut. Ei ole väliä vaikka lapset istuu takapenkillä.. saadaan kerrankin sanoa lauseet loppuun ja luoda ajatuksia.
Tänään ehdin hetkeksi istua alas kun oli päiväunien aika ja telkkarista tuli Tyyliä vai Ei -ohjelma. PAKKO SANOA että kenties aika herättäväkin jakso. Kolmen lapsen äiti joka ei ollut pitänyt itsestään mitään huolta. Eli ja hengitti vain lasten kautta. Itse olen perustellut hiusten värjäämättömyyttä sillä että hiukseni ovat alkaneet harmaantumaan jo nuorella iällä ja turhahan sitä luontoa vastaan on taistella. Sekin on kyllä totta mutta kenties vois joskus näyttää paremmalta niin ehkä olokin olisi parempi? Juuri nyt kun ei paljoa oma peilikuva herätä innostusta. Ennemminkin koittaa katsella vaikka seiniä kuin omaa peilikuvaansa. Surullisen kuuluisa; tarttis kai tehrä jotain!
No näillä mennään taas eteenpäin kohti iltaa ja huomista. Hirveästi tuntuis olevan kiinnostusta lähteä tonkimaan pihamaalle; istuttamaan kukkia, maisseja, tekemään nurmikkoa ja ja ja kasvihuonekin pitäis täyttää kaikella ja ja ja … toivottavasti intoa piisais iltaan asti? 🙂
XX